Kaikin puolin hyvä kuukausi takana
Laskeskelin tänä aamuna, että täällä Englannissa on tullut nyt oltua tasan kuukausi. Vaikka se on kliseistä, aika lentää todella nopeasti jopa täällä ollessa. Noista täällä vietetyistä neljästä viikosta olen ollut poikien kanssa kolme, sillä viime viikolla he olivat mummolassa.
Mitä sitten tein tuolla vapaalla viikolla? Kävin Lontoossa, josta jo kerroinkin täällä viikko sitten. Canterburyssa tuli myös nopeasti piipahdettua alkuviikosta. Paikka oli kaunis, mutta kuhisi turisteja. Kadut olivat täynnä porukkaa ja Canterburyn tuomiokirkkoon oli muutaman kymmenen metrin mutkitteleva jono. Jossain vaiheessa alkoi satamaan ja paikat kävivät ahtaiksi avautuvien sekä jo avattujen sateenvarjojen vuoksi. Olisin halunnut olla ulkona, mutta vielä hieman nuhaisena halusin pysytellä myös kuivana. Sisällä oleminen oli siis ainut vaihtoehto.
Matka oli mukava, vaikka sää ei suosinut samalla tavalla kuin Lontoossa. Sain silti jonkinlaisen kuvan kyseisestä kaupungista. Olen uusia paikkoja vieraillessa yrittänyt ottaa mahdollisimman paljon kuvia, mutta tuon reissun jälkeen puhelimeni valokuvalbumista löytyi vain muutama heilahtanut sateinen kuva. Harmitti hieman, mutta kyllä tuonne Canterburyyn voi sen tunnin verran matkustaa vielä jonkun toisenkin kerran!
Täällä ollessani olen oppinut ja kokenut paljon. Pieniä ja hieman suurempia asioita. Mukavia ja ei niin mukavia juttuja. Olen ollut iloinen ja hieman allapäin, mutta kaikesta huolimatta kaikki on sujunut ainakin tähän mennessä hyvin! Seuraavaksi harvinaisen yksityiskohtaisia asioita, jotka ovat rikastuttaneet mun elämää täällä ollessa:
- Meduusan näkeminen rannalla. En ole ennen nähnyt aitoa meduusaa. Vaikka tämä hiekalla maannut yksilö oli kuollut, oli se silti jotenkin kiehtovaa katseltavaa, kunnes innokas koira päätti repiä sen kappaleiksi.
- Nätit simpukat hiekalla odottamassa noukkijaansa. Keräilin nättejä kiviä alakouluikäisenä ja siitä tämä "vahingonomainen" simpukoiden keräily saattaa juontaa juurensa. Suomesta ei noita suuria simpukoiden kuoria oikein mahda löytää. Tämän vuoksi olin aivan täpinöissäni, kun poimin ensimmäistä kertaa omin kätösin ison simpukankuoren viime marraskuussa Espanjassa. Tämä kaikki sattaa kuulostaa joidenkin korvaan lapselliselta, mutta itselleni rannalla kauniiden simpukoiden perässä kyykkiminen tuottaa vain mielihyvää.
- Bagelit. Suomestakin niitä varmasti löytyy, mutta täällä niitä on aina saatavissa. Bagelit eli vesirinkelit menevät niin aamupalasta, lounasta kuin päivällisestä. Tähän mennessä olen syönyt vain niitä tavallisia, mutta kaupassa käydessäni näin montaa eri laatua.
- Tuotteet, joita ei Suomesta löydä. Tästä kohdasta tulee pieni materialistinen viba. Olen silti hassusti onnellinen siitä, että olen tähän mennessä löytänyt paljon tuotteita, joita ei Suomessa missään myydä. En ole niitä siis tarkoituksella etsinyt. Vahingossa vain löytänyt. Vaikka en olekaan kaikkea nenään eteen tullutta ostanut, on se silti mukava tunne tietää, että siihen olisi nyt mahdollisuus.
- Karkkikauppa. Kaikki seinät lattiasta kattoon täynnä lasipurkkeihin purkitettuja värikkäitä herkkuja. Myyjät pukeutuneina suloisiin essuihin. Kaikissa tuotteissa erikseen hieman vanhanaikainen hintalappu ja valikoimaa laidasta laitaan. Vanhaa ja uutta. Kaikkien asiakkaiden onnellisuudesta kiiluvat silmät ja puodin vähäinen asiakasmäärä sen pienen koon vuoksi. Törmäsin yhteen tälläisen karkkikauppaan vieraillessani Canterburyssa. Puotiin päästyäni tuntui kuin olisin 6-vuotias pikkutyttö nätissä mekossa ostamassa vanhanaikaista tikkunekkua viikkorahoillaan. Tunnelma oli aivan erilainen kuin Suomen hallimaisissa karkkikaupoissa!
- Rapujen pyydystäminen. En itse päässyt kokeilemaan, mutta ohimennen näin tätä viime viikonloppuna länsi-rannikolla vieraillessani. Ravut olivat isoja ja juuri ja juuri mahtuivat niille tarkoitettuihin ämpäreihin. Pyydystys ei tapahtunut rannasta käsin vaan korkealta laiturilta. Haavi laskettiin narun varassa veteen ja ravun siihen sattuessa vedettiin ylös. Näin sen ainakin itse päättelin toimivan, haha.
- Stonehenge. Näin sen auton ikkunasta, kun ajettiin tuon esihistoriallisen kivikehän ohi. Host-vanhempani kysyivät ennen monumentin ohi ajamista, että tiedänkö sen. Vastasin en, sillä en tiennyt rakennelmaa nimeltä. Kun pääsimme sen kohdalle, huudahdin ehkä liiankin kovaa tietäväni sittenkin sen. En vain voinut uskoa, että tosiaan näin sen omin silmin.
- Julkisen liikenteen käyttäminen. Matkustan täälläpäin junalla. Tähän mennessä olen matkustanut vain lähimpään kaupunkiin ja takaisin. Viime viikolla siihen tuli muutos pääkaupunkiin mennessäni. Lontoon metroissa seikkaillessa tunnelma oli välillä hieman hiostava sekä fyysisesti että henkisesti, haha. Vasta vajaa pari tuntia ennen kotiin lähtöä tajusin, kuinka linjat toimivat... Eksyin kunnolla vain kerran! En tiedä, oliko sillä mitään tekemistä sen kanssa, että 10 vuotta sitten kuljin 4 päivää Lontoon undergroundilla. Oli miten oli, selvisin siitä ja seuraavalla kerralla osaan paremmin!
Mitä sitten tein tuolla vapaalla viikolla? Kävin Lontoossa, josta jo kerroinkin täällä viikko sitten. Canterburyssa tuli myös nopeasti piipahdettua alkuviikosta. Paikka oli kaunis, mutta kuhisi turisteja. Kadut olivat täynnä porukkaa ja Canterburyn tuomiokirkkoon oli muutaman kymmenen metrin mutkitteleva jono. Jossain vaiheessa alkoi satamaan ja paikat kävivät ahtaiksi avautuvien sekä jo avattujen sateenvarjojen vuoksi. Olisin halunnut olla ulkona, mutta vielä hieman nuhaisena halusin pysytellä myös kuivana. Sisällä oleminen oli siis ainut vaihtoehto.
Matka oli mukava, vaikka sää ei suosinut samalla tavalla kuin Lontoossa. Sain silti jonkinlaisen kuvan kyseisestä kaupungista. Olen uusia paikkoja vieraillessa yrittänyt ottaa mahdollisimman paljon kuvia, mutta tuon reissun jälkeen puhelimeni valokuvalbumista löytyi vain muutama heilahtanut sateinen kuva. Harmitti hieman, mutta kyllä tuonne Canterburyyn voi sen tunnin verran matkustaa vielä jonkun toisenkin kerran!
Täällä ollessani olen oppinut ja kokenut paljon. Pieniä ja hieman suurempia asioita. Mukavia ja ei niin mukavia juttuja. Olen ollut iloinen ja hieman allapäin, mutta kaikesta huolimatta kaikki on sujunut ainakin tähän mennessä hyvin! Seuraavaksi harvinaisen yksityiskohtaisia asioita, jotka ovat rikastuttaneet mun elämää täällä ollessa:
- Meduusan näkeminen rannalla. En ole ennen nähnyt aitoa meduusaa. Vaikka tämä hiekalla maannut yksilö oli kuollut, oli se silti jotenkin kiehtovaa katseltavaa, kunnes innokas koira päätti repiä sen kappaleiksi.
- Nätit simpukat hiekalla odottamassa noukkijaansa. Keräilin nättejä kiviä alakouluikäisenä ja siitä tämä "vahingonomainen" simpukoiden keräily saattaa juontaa juurensa. Suomesta ei noita suuria simpukoiden kuoria oikein mahda löytää. Tämän vuoksi olin aivan täpinöissäni, kun poimin ensimmäistä kertaa omin kätösin ison simpukankuoren viime marraskuussa Espanjassa. Tämä kaikki sattaa kuulostaa joidenkin korvaan lapselliselta, mutta itselleni rannalla kauniiden simpukoiden perässä kyykkiminen tuottaa vain mielihyvää.
- Bagelit. Suomestakin niitä varmasti löytyy, mutta täällä niitä on aina saatavissa. Bagelit eli vesirinkelit menevät niin aamupalasta, lounasta kuin päivällisestä. Tähän mennessä olen syönyt vain niitä tavallisia, mutta kaupassa käydessäni näin montaa eri laatua.
- Tuotteet, joita ei Suomesta löydä. Tästä kohdasta tulee pieni materialistinen viba. Olen silti hassusti onnellinen siitä, että olen tähän mennessä löytänyt paljon tuotteita, joita ei Suomessa missään myydä. En ole niitä siis tarkoituksella etsinyt. Vahingossa vain löytänyt. Vaikka en olekaan kaikkea nenään eteen tullutta ostanut, on se silti mukava tunne tietää, että siihen olisi nyt mahdollisuus.
- Karkkikauppa. Kaikki seinät lattiasta kattoon täynnä lasipurkkeihin purkitettuja värikkäitä herkkuja. Myyjät pukeutuneina suloisiin essuihin. Kaikissa tuotteissa erikseen hieman vanhanaikainen hintalappu ja valikoimaa laidasta laitaan. Vanhaa ja uutta. Kaikkien asiakkaiden onnellisuudesta kiiluvat silmät ja puodin vähäinen asiakasmäärä sen pienen koon vuoksi. Törmäsin yhteen tälläisen karkkikauppaan vieraillessani Canterburyssa. Puotiin päästyäni tuntui kuin olisin 6-vuotias pikkutyttö nätissä mekossa ostamassa vanhanaikaista tikkunekkua viikkorahoillaan. Tunnelma oli aivan erilainen kuin Suomen hallimaisissa karkkikaupoissa!
- Rapujen pyydystäminen. En itse päässyt kokeilemaan, mutta ohimennen näin tätä viime viikonloppuna länsi-rannikolla vieraillessani. Ravut olivat isoja ja juuri ja juuri mahtuivat niille tarkoitettuihin ämpäreihin. Pyydystys ei tapahtunut rannasta käsin vaan korkealta laiturilta. Haavi laskettiin narun varassa veteen ja ravun siihen sattuessa vedettiin ylös. Näin sen ainakin itse päättelin toimivan, haha.
- Stonehenge. Näin sen auton ikkunasta, kun ajettiin tuon esihistoriallisen kivikehän ohi. Host-vanhempani kysyivät ennen monumentin ohi ajamista, että tiedänkö sen. Vastasin en, sillä en tiennyt rakennelmaa nimeltä. Kun pääsimme sen kohdalle, huudahdin ehkä liiankin kovaa tietäväni sittenkin sen. En vain voinut uskoa, että tosiaan näin sen omin silmin.
- Julkisen liikenteen käyttäminen. Matkustan täälläpäin junalla. Tähän mennessä olen matkustanut vain lähimpään kaupunkiin ja takaisin. Viime viikolla siihen tuli muutos pääkaupunkiin mennessäni. Lontoon metroissa seikkaillessa tunnelma oli välillä hieman hiostava sekä fyysisesti että henkisesti, haha. Vasta vajaa pari tuntia ennen kotiin lähtöä tajusin, kuinka linjat toimivat... Eksyin kunnolla vain kerran! En tiedä, oliko sillä mitään tekemistä sen kanssa, että 10 vuotta sitten kuljin 4 päivää Lontoon undergroundilla. Oli miten oli, selvisin siitä ja seuraavalla kerralla osaan paremmin!
Lisää löydät Instagramista (ainoorvokkii) !!
Kommentit
Lähetä kommentti