Havaintoja ensimmäiseltä viikolta

Jo ensimmäisellä viikolla aloin tekemään havaintoja englantilaisesta kulttuurista ja täällä elämisestä yleensä. Huomasin, että monet asiat, joiden olin ajatellut olevan vain kärjistettyjä stereotypioita, olivatkin täysin totta. Mainittakoon tässä muutama:

1. Tee
Olin yllättynyt, kuinka paljon täällä oikeasti juodaan tuota lehdistä tehtyä juomaa. Aamuisin ensimmäisten kolmen lauseen joukossa jo kysytään, että haluanko teetä. Päivän mittaa noin neljän tunnin välein kysytään sama kysymys. Vaikka minulla olisi jo tuo höyryävä teekupponen kädessä, kysymystä kysytään silti. Tämä ei minua kaikesta huolimatta haittaa, sillä pidän teestä kovasti!

2. Sää
Saapumiseni jälkeen muutaman päivän paistoi aurinko. Asteita oli yli 20 ja sain mukavasti poltettua itseni... Naurattaa hieman, sillä t-paidasta jäi aika pahat rajat käsivarsiin ja näillä tämän hetkisillä sadekuuroilla ei rusketukseksi muuttunutta ihoa noin vain tasoiteta.

3. Valuutta
Englannissa on tosiaan eri valuutta kuin Suomessa. Olen kuitenkin jo tottunut käyttämään puntaa melko hyvin. Silti kaupan hyllyltä tuotteita valitessa mietin mielessäni: "Mitä tämä olisi euroissa?" Olen melko varma, että näin tulee jatkumaan vielä pitkään, haha. Euron ja punnan valuuttakurssi on ilmeisesti laskenut viime vuosina ja nykyään punta on noin 10-20 senttiä euroa kalliimpi.

4. Ruoka
Sain maistaa elämässäni toista kertaa tuota hyvin maineikasta brittiläistä ruokalajia, kun ensimmäisenä iltana host-vanhemmat iskivät nenäni eteen Fish & Chips -annoksen. Muistaakseni söin sitä viimeksi noin 10 vuotta sitten Lontoossa. Silloin annos ei ihan ollut mun mieleen. Olin siis tällä kertaa hieman skeptinen leikatessani uppopaistettua kalaa. Koin kuitenkin iloisen yllätyksen: se oli hyvää!

En ole syönyt tämän vuoden puolella ollenkaan nautaa tai possua terveydellisistä syistä. Täällä siihen tuli kuitenkin muutos, siellä salamia ja kinkkua syödään päivittäin. Siitä huolimatta tulen pysymään edelleen sillä linjalla, että minimoin punaisen lihan syömisen. Onneksi host-perheeni ymmärsi minua hyvin, kun selitin asiasta heille.

5. Talot
Yksi/kaksi lasiset ikkunat, kokolattiamatot, pienet huoneet ja takapihat, ei kunnollista lämmitystä, avaimella lukittavat ulko-ovet, erilaiset pistorasiat jne.: näistä on englantilaiset talot tehty. Näiden lisäksi talot ovat myös aivan kiinni toisissaan. Suomalaisen kaipaamaa henkilökohtaista tilaa ei siis oikein ole ainakaan tässä naapurustossa.

6. Ihmiset
Itse olen ainakin omasta mielestäni ollut aina hyvin kohtelias henkilö, mutta tullessani tänne asiat muuttuivat. Tunsin itseni monesti päivässä epäkohteliaaksi vain ja ainoastaan siksi, että unohdin sanoa yhden sanan: kiitos. Täällä ihmiset ovat todella kohteliaita! Toivoisin, että tämänkaltaiset hyvät tavat olisivat Suomessakin itsestäänselvyys. Saattaa mennä jonkin aikaa ennen kun opin olemaan näinkin ystävällinen kuin täällä ollaan!

7. Liikenne
No, täällähän nyt ajetaan sillä "väärällä puolella". Auton ratti on myös toisella puolella. Tiesin sen kyllä aivan hyvin tänne tullessa. Tästä huolimatta host-äidin noukatessa minut mukaansa lentokentältä, olin iloisesti tallustelemassa rattipuolelle tämän maksaessa parkkimaksua, haha.

Autotiet ovat pieniä tässä pikkukylässä. Kävelytiet ovat leveydeltään vajaan metrin tai sitten niitä ei ole ollenkaan. Joudun  ulkona liikkuessa jatkuvasti pelkäämään, että auto ajaa minun tai poikien päältä. Helpointa täällä on siis tosiaan liikkua junalla!

8. Kieli
Todella monet täällä, mukaan lukien myyjät kauppojen kassoilla, ovat olleet hämmentyneitä siitä, kuinka hyvä englanti minulla on. En asiasta ole itse kuitenkaan samaa mieltä. Itselleni englannin kirjoittaminen on paljon helpompaa kuin sen puhuminen! Näin suomalaisena nimittäin pelkään, että sanon jotain väärin ja minulle nauretaan. Olen kuitenkin yrittänyt hieman rohkaistua ja puhua kaikkea ns. turhanpäiväistä. Se small talk -kulttuuri vallitsee nimittäin myös täällä. Sen kun sönkötän menemään, haha.

9. Naapurusto
Tulevatko naapurit Suomessa kuppikakkujen kanssa ovelle koputtamaan? Entä puhuvatko naapurien lapset toisilleen makuuhuoneidensa ikkunoista iltaisin? Vaihdetaanko naapureiden kanssa kuulumisia päivittäin, vaikka olisi hieman kiireessä? En itse ainakaan ole kokenut mitään edellisistä siellä Suomen mantereella. Sain jo heti ensimmäisenä päivänä lähes kaikkien host-perheeni naapureiden puhelinnumerot. Heiltä voin kuulemma pyytää mitä tahansa palveluksia ja he tekevät ne mielellään. Voisiko parempaa pyytää?

Ps. Tänne kuuluu hyvää! Oltiin tänään poikien kanssa leikkipuistossa, vaikka oli (taas) sateinen ilma.

Lisää löydät Instagramista (ainoorvokkii) !!