Miten päädyin au pairiksi

Olen lähes aina pelännyt erilaisia muutoksia. Usein hyvin tietoisesti myös vältellyt niitä. En pidä yhtään mukavuusalueeni ulkopuolelle menemistä. Sehän on melko ymmärrettävää, sillä kuka nyt pitäisi sellaisesta, joka ei (ainakaan aluksi) tunnu yhtään omalta jutulta? Elämässä pitää joskus silti tehdä hieman epämiellyttäviä ja spontaaneja mukavuusalueen ulkopuolelle johtavia valintoja. Jos niitä ei tee, pysyy vain paikoillaan eikä saa minkäänlaisia uusia ja jännittäviä kokemuksia. Minulle yksi näistä valinnoista oli au pairiksi lähteminen.

Ollessani ala-asteella vanhempani kertoivat minulle, että he molemmat olivat lukioaikanaan vaihto-oppilaina Amerikassa. Jo ajatuskin yksin ulkomaille lähtemisestä pelotti minua niin paljon, että en missään vaiheessa edes harkinnut vaihto-oppilaaksi ryhtymistä. Aina kun ystäväni puhuivat kyseisestä aiheesta, kommenttini oli heti melko suora ei. Yläasteelta lukioon mennessäni olin silti sitä mieltä, että en haluaisi missään vaiheessa lähteä vaihto-oppilaaksi.

Yhtenä kesänä eräs perhetuttumme otti noin kolmeksi kuukaudeksi au pairin. Juttelin vanhempieni kanssa aiheesta, sillä au pair -termi ei ollut tuttu minulle. Sain kuulla erilaista vaihtoehdoista ja käsitykseni aiheesta muuttui hieman. Kun vaihto-oppilaaksi lähteminen tuli taas puheeksi, muistan sanoneeni: "Korkeintaan voisin olla au pair".

Lukion toisen vuoden keväällä käytiin monia keskusteluja elämästä lukion jälkeen. Milloin opinto-ohjaajan kanssa milloin kotona perheen kesken. Ystävien kanssa aiheesta puhuttiinkin koko lukion ajan. Jo kolmivuotisen lukiouran aloittaessani tiesin, että haluaisin opiskella tulevaisuudessa ammattiin, jossa pääsisin olemaan lasten parissa päivittäin. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut lastenhoidosta, opettamisesta sekä perhe-elämästä. Tulen itse viisilapsisesta perheestä. Olen vanhimpana lapsena hoitanut pienempiä sisaruksiani äidin avustuksella. Lisäksi kaksi pientä serkkuani ovat olleet monesti minun vastuulla.

Lastenhoitoa olen kokenut myös kahdesti yläasteen TET-jaksoilla. Vietin nuo molemmat viikot päiväkodissa 3-6-vuotiaiden lasten parissa. Suunnitelmissani oli siis opiskella lastentarhaopettajaksi. Lukion toisen vuoden keväällä yliopistopäivillä vieraillessani kiinnostuin myös 9-vuotiaan itseni unelma-ammattiin nimittäin luokanopettajan uraan. Poukottelin noiden kahden ammatin välillä jonkin aikaa, kunnes niin sanotusti valitsin taitojani enemmän soveltavan ammatin eli luokanopettajan.

Sanottiin, että yliopistoon hakeminen ja sinne pääseminen olisi melko rankka ja vaikea prosessi. Minun oli siis pakko keksiä suunnitelma B siltä varalta, etten pääsisi yliopistoon sisään ensimmäisellä yrittämällä. Ajatus siitä, että jäisin niin sanotusti hyödyttömäksi, oli pelottava ja hieman ahdistava. Tämän vuoksi halusin suunnitelma B:n olevan jotain tulevaisuudelleni hyödyllistä mutta sen lisäksi myös hauskaa. Tuossa vaiheessa au pairiksi lähteminen juolahti mieleeni. Pyörittelin ajatusta mielessäni jonkin aikaa, kunnes uskalsin sanoa sen ääneen.

Au pairiksi lähteminen oli mun suunnitelma B koko lukion kolmannen vuoden ajan. Jos totta puhutaan, se ei ollut suunnitelma. Se oli mulle enemmänkin vain ajatus. Arastin edelleen sitä ajatusta, että asuisin "yksin" monien tuhansien kilometrin päässä omasta perheestäni. Ajatus muuttui suunnitelmaksi keväällä 2017, kun sain sähköpostia VAKAVA-kokeen tuloksista. En päässyt sisään mihinkään hakemaani yliopistoon. Olin jokseenkin jo varautunut niihin uutisiin, mutta totuuden pläjähtäessä silmilleni olin hieman vaikea käsittää sitä faktaa, että olisi seuraavan vuoden ilman opiskelupaikkaa. Sain tulokset noin toukokuun puolivälissä.

Olin kuitenkin jo samana päivänä (hieman paniikissa) lähettämässä viestiä muutamaan yritykseen, jotka auttaisivat nuoria lähtemään vaihto-oppilaaksi/au pairiksi ulkomaille. Vaikka VAKAVA-tulokset harmittivat, olin silti innoissani tulevaisuudestani. Olin saanut mahdollisuuden tehdä jotain, joka rikastaisi elämääni suuresti. Minulla oli au pairiksi hakiessani 3 kriteeriä, jotka olivat seuraavat:

1. Halusin au pairiksi maahan, jossa englanti olisi puhuttava kieli.
2. Halusin pysyä Euroopan puolella.
3. Halusin natiiviin perheeseen.

Tässä vaiheessa oli jo melko selvää, että lähtisin au pairiksi Iso-Britanniaan, haha.

- -

Ensimmäistä kertaa hakiessani olin valmis lähtemään jo heti kesäkuussa, sillä en ollut saanut mistään hakemastani paikasta kesätöitä. Sain kuitenkin nopeasti selville, että yritysten kautta hakiessa prosessi kestäisi 2-4kk eikä perheen löytyminen olisi aivan 100% varmaa. Lisäksi he pyysivät yli 200€ maksua koko roskasta. Kun prosessi alkoi stressaamaan ja vaivaamaan yöuniani, päätin keskeyttää sen. Halusin koko jutun olevan mukavan jännittävää, mutta se oli siinä vaiheessa kaikkea muuta. Lähdin etsimään uutta tapaa au pairiksi ryhtymiseen.

Löysin monia nettisivuja, joiden kautta pystyi löytämään host-perheen itselleen. Yksinkertaisesti sivuille pystyi kirjautumisen jälkeen luomaan oman profiilin, jossa sai kertoa itsestään sekä omista kokemuksista lasten kanssa. Itse päädyin tekemään oman profiilin vain yhdelle näistä sivuista. Tällä kyseisellä sivulla pystyi myös täyttämään tietynlaisia kriteerejä esimerkiksi minkä ikäisiä lapsia tuleva au pair olisi valmis hoitamaan. Kriteerien avulla sivusto etsi automaattisesti hakijalle sopivia perheitä. Tässä vaiheessa olin saanut alle viikon varoitusajalla kesätöitä yksityisestä päiväkodista. Kirjoitin sivustolla oleviin tietoihini, että olisin valmis aloittamaan heinä-elokuussa.

Päiväkodissa työskentelyn ohella yritin löytää itselleni sopivaa brittiläistä perhettä. Kaikki au pairia tarvitsevat perheet kun vaikuttivat asuvan Lontoon seudulla. Perheiden katselu tuntui huvittavasti nettishoppailulta. Oli kulunut alle 24 tuntia sivustolle kirjautumisestani, kun minuun oli ottanut yhteyttä jo kaksi eri perhettä. Toisen kanssa kävin videopuhelun Skypessä, mutta he päätyivät ottamaan jonkun muun. Itse otin yhteyttä vain yhteen nelihenkiseen perheeseen ja voin nyt ilokseni sanoa, että työskentelen juuri tässä kyseisessä perheessä! 

Koko prosessi oli niin nopea, että pysyin juuri ja juuri itse siinä mukana, haha. Kesäkuun puolessa välissä olimme käyneet jo monet Skype-keskustelut ja perhe ilmoitti, että he haluaisivat minut heidän seuraavaksi au pairiksi. Olin niin onnellinen! Päätimme, että matkustaisin Englantiin heidän luokseen perjantaina 14.7.2017. Olin siis muuttamassa Englantiin alle kuukauden varoitusajalla! Kaksi viikkoa ennen muuttoa allekirjoitin host-äitini laatiman työsopimuksen, jossa luki, että hoitaisin perheen kahta alle 10-vuotiasta poika 3 päivää viikossa 6-9 kuukauden ajan.

Noiden kahden viimeisen Suomessa vietetyn viikon aikana pidin läksiäisjuhlat ystävilleni. Juhlimme samalla syntymäpäiviäni, joita vietin juhannuksen tienoilla. Lisäksi kävin muutaman kerran ulkona syömässä muiden kavereideni kanssa. Hyvästelin sukulaisiani ja torstai-illan vietin perheeni kanssa. Perjantaina hyppäsin auton kyytiin ja suuntana oli Helsinki-Vantaan lentoasema. En voinut välttää hymyä, joka tunki koko ajan mun suupieliin!!

Tällä hetkellä olen niin kiitollinen siitä, että otin tilaisuudesta vaarin ja lähdin au pairiksi tänne sateiseen mutta kauniiseen Englantiin! Luulen, että vuosien sekä kokemusten varrella mun pelko yksi matkustamisesta tms. hälveni. Muun muassa viimeisten kahden vuoden aikana keräsin mun rohkeuden ja uskaltauduin lähtemään viikoksi oppilasvaihtoon Saksaan. Lisäksi matkustin viime vuoden lopulla yksin Espanjaan ja takaisin.

Välillä aamulla herätessäni katselen vain ympärilleni ja ajattelen, ette olin todella rohkea lähtiessäni tänne! Olen kuullut tätä myös monilta ystäviltä sekä host-perheeltäni. Kertoessani Englantiin lähdöstä lähes kaikki suomalaiset ystäväni ottivat sen hyvin, josta olen aivan superkiitollinen! Yksi suuri (hänelle ehkä hieman tiedostamaton) rohkaisu tuli mun hyvältä ystävältä, joka muutti muutamaksi kuukaudeksi ulkomaille kesätyön perässä. Kun kuulin tästä asiasta ensimmäisen kerran, mun koko au pair -juttu oli vielä ajatuksen tasolla. Olin kuitenkin niin ylpeä mun ystävästä ja se tuntui niin hyvältä, että halusin jonkun olevan myös lähes yhtä ylpeä musta!

Takana on kaksi todella rikasta kuukautta ja monia on vielä edessä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tulen pysymään täällä kaikki ne yhdeksän kuukautta. Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat lähes viikottain, joten olen päättänyt, etten lyö vielä mitään lukkoon. Kunhan vain tiedä, minä päivinä työskentelen seuraavalla viikolla, haha. Yritän kuitenkin elää tässä hetkessä, vaikka suunnittelua rakastavana ihmisenä se on joskus hieman hankalaa. Pääasia on tällä hetkellä se, että olen onnellinen täällä!

Tarkempaa tietoa mun au pair -elämästä löydät tästä.

Lisää löydät myös Instagramista (ainoorvokkii) !!